Suomenhevosten ja lämminverihevosten erot

Suomessa on vakiintunut ravikilpailukulttuuri. Meillä on ikioma suomenhevosemme, joka on monien muiden käyttötarkoitustensa lisäksi usein ravihevosena käytetty rotu. Sen lisäksi meillä kasvatetaan samaan tarkoitukseen myös erilaisia lämminverihevosia. Mutta mitä eroa on tarkalleen ottaen suomenhevosen ja lämminverihevosen välillä? Tässä kirjoituksessa tutustumme ominaisuuksiin, jotka erottavat nämä kaksi hevostyyppiä toisistaan.

Roduilla on alun perin ollut eri käyttötarkoitukset

Suomenhevoset ja lämminveriset ovat molemmat raviurheilussa käytettyjä rotuja, mutta niiden välillä on kuitenkin selviä eroja. Ne kilpailevat toisistaan poikkeavien ominaisuuksiensa vuoksi aina eri lähdöissä.

Yleisesti ottaen lämminveriset ovat silminnähden kevyempiä ja täten huomattavasti nopeampia kuin suomenhevoset. Tämä johtuu siitä, että ne on jalostettu nimenomaan ravikilpailuja varten, nopeus ensisijaisena kriteerinä. Toisaalta suomenhevoset taas on alkujaan suunniteltu työhevosiksi, joten ne ovat yleensä vankkarakenteisempia kuin lämminveriset. Suomenhevosten sisällä on kuitenkin monia erilaisia jalostuslinjoja: ratsu-, työhevos-, pienhevos- ja tietenkin ravilinja. Ravilinjaiset ovat näistä kevytrakenteisimpia ja täten nopeimpia juoksijoita. Usein sama hevonen voi kuitenkin suoriutua useista eri tehtävistä.

Olisitko kiinnostunut seuraamaan ulkomaisia ravikilpailuja, mutta et Suomesta käsin pysty niitä katsomaan? VPN korjaa tämän ongelman.

Ominaispiirteet terveyden suhteen

Terveyden kannalta suomenhevosilla on yksi merkittävä etu lämminverisiin verrattuna – ne kärsivät vähemmän liikakasvatuksen kielteisistä vaikutuksista, koska ne ovat niin sanottu alkuperäisrotu. Niitä ei ole siis toisin sanoen jalostettu liian kauas alkuperäisestä muodostaan. Tämä tarkoittaa, että niillä on usein vähemmän tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia kuin nykyaikaisilla lämminveriroduilla. Esimerkiksi erilaiset jännevammat ovat harmillisen yleisiä ravihevosten sairaslomalle, eläkkeelle tai taivaslaitumille laittamisen syitä. Myös aivan tavalliset imusuonentulehdukset tuntuvat iskevän helpommin lämmin- kuin kylmäverihevosten jalkoihin.

Suomenhevosilla on kuitenkin monien muiden alkuperäisrotujen tapaan taipumus syödä hiekkaa. Tämän haitallisen ja potentiaalisesti henkeä uhkaavan tavan syystä ei olla päästy aivan täyteen selvyyteen, mutta sitä esiintyy lämminveriroduilla huomattavasti vähemmän. Hiekansyönti voi johtaa monenlaiseen vatsa- ja kipuoireiluun ja pahimmillaan ähkyyn ja suolitukokseen tai -kiertymään.

Erilaiset vaatimukset hoidon suhteen

Suomenhevosia pidetään usein vaatimattomina ja helppohoitoisina verrattuna lämminverisiin lajitovereihinsa. Ne pärjäävät kylmissä olosuhteissa paremmin jo jykevämmän ruumiinrakenteensa vuoksi, mutta myös paremman talvikarvankasvatuskykynsä puolesta – vaikka säännöllisesti treenaavien hevosten karva yleensä klipataan eli ajetaan, jolloin ne eivät hikoile niin runsaasti.

Lämminveriset tarvitsevat yleensä enemmän rehua pysyäkseen hyvässä lihavuuskunnossa. Suomenhevonen pärjää vähemmällä ja se toisaalta myös lihoo herkemmin. Kilpaileva lämminverinen voi hyvin olla vapaalla heinäruokinnalla, siinä missä samanlaisessa treenissä oleva suomenhevonen muuttuisi äkkiä ylipainoiseksi.

Erilaiset mutta erinomaiset

Vaikka suomenhevosten ja lämminveristen ominaispiirteet eroavatkin toisistaan melko paljon, ovat ne molemmat raviurheiluun omissa lähdöissään erinomaisesti sopivia hevosia. Monissa ravitalleissa on molempien rotujen edustajia, siinä missä jotkut tallinpitäjät ovat tykästyneitä nimenomaan toiseen hevostyyppiin. Kummalle rodulle sinun sydämesi sykkii?