Ravihevosesta terapiahevoseksi

Kun ravihevonen ei pärjää kilpailuissa, tai sille tulee vamma joka estää uran jatkamisen, on edessä vaikea päätös. Päätetäänkö hevosen päivät siihen, vai annetaanko sille mahdollisuus muunlaiseen aktiviteettiin? Nykyään terapiahevosia on alettu käyttämään hyvin paljon ja tämä on yksi uusimmista aloista, joissa vanhoja tai sopimattomia ravureita näkyy. Harva kuitenkaan tietää, mitä terapiahevoset ovat, tai mitä niiltä vaaditaan.

Terapiahevoselta vaaditaan paljon

Vaikka usein uskotaan, että mikä tahansa kiltti hevonen soveltuu terapiakäyttöön, asia on kuitenkin toisin. Työ on äärimmäisen vaativaa ja edellytyksiä riittää runsaasti. Tietenkin haluttuihin ominaisuuksiin vaikuttaa se, minkälaista terapiaa ratsastusterapia tarjoaa, sillä painopisteitä voi olla monia. Hevosen on kuitenkin pystyttävä toimimaan ihmisten kanssa rauhallisesti ja tämän takia tavoitteena on usein löytää hevonen, joka on sekä luonteen, ulkonäön, että käytöksen suhteen miellyttävä. Rauhallinen, itsevarma ja ystävällinen olemus on tärkeää, jotta hevosen luokse uskalletaan mennä ja myös sen rakenne on huomioitava. Liian korkeat hevoset aiheuttavat haasteen terapeutin työskentelylle ja tasapainoa tarvitaan paljon, sillä asiakkaiden huomio ei saisi keskittyä pelkästään selässä pysymiseen. Pehmeät liikkeet auttavat asiaa ja esimerkiksi korkealle koulutettu hevonen on usein hyvä vaihtoehto, koska se osaa jo reagoida annettuihin apuihin.

Luonne on tärkeää

Jotta hevonen voi pärjätä terapiahevosena, tulee sen pystyä ottamaan kontaktia ihmiseen, kiinnostua tästä, omata riittävä määrä älykkyyttä ja kuulaisuutta. Usein näitä ominaisuuksia löytyy ainoastaan vanhemmilta yksilöiltä, sillä nuoret hevoset ovat liian innokkaita, eikä elämänkokemusta ole paljon. Luottamus ihmisiin ja itseluottamus on myös tärkeitä seikkoja, jotka tekevät oppimisesta helpompaa ja saavat hevosen herkemmäksi. Parhaimmat terapiahevoset osaavat lukea ihmisten tunteita ja pystyvät toimimaan sen mukaan, mikä on tilanteeseen paras vaihtoehto.

Perusluonne puolestaan pitäisi olla rauhallinen ja kiltti, tietysti yhteistyöhalulla höystettynä. Kun hevonen haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa, on sitä helpompi kouluttaa ja sen kärsivällisyys kestää pidempään. Myös ärsykkeiden sietäminen muuttuu helpommaksi, eikä luontainen pakokäyttäytyminen saa valtaa liian helposti. Tämän takia kaikista ravureista ei missään nimessä tehtävään ole, mutta kun sopiva yksilö löytyy, voi niistä tulla mitä parhaimpia terapiahevosia.